Viikko 2. (16.-21.10)

Viikko 2. 

 maanantai 16.10

Muuttopäivä! Enpäs olekkaan maininnut asiasta täällä, mutta maanantaina oli siis muuttopäivä. 

Kun tulin Norjaan, olin saanut itselleni huoneen opiskelija-asunnosta läheltä koulua. Asuin siellä ensimmäiset yhdeksän päivää ja jo parin päivän sisällä tajusin, että tämän kaltainen asuminen ei vain sovi minulle. Olen erittäin hiljainen elelijä ja tykkään omasta rauhastani, joten jatkuva sosiaalisuus ja melu vielä koulunkin jälkeen ei ollut minun juttu. Se meni jopa niin vaikeaksi, että koulun jälkeen asunnolle tulo oli erittäin epämukavaa minulle.

Aloin etsimään uutta asuntoa kaikista mahdollisista paikoista ja sain vihreän valon torstaina, 12.10, että yksi paikka olisi saatavilla 16.10 lähtien. Olin todella innoissani, että asiaan oli löytynyt toinen vaihtoehto ja, että pääsen elelemään yksikseni. 

Olin pakannut kaiken takaisin matkalaukkuihini viikonlopun aikana ja maanantaina vein suurimman osan taidekamppeistani ja huonekasvini koululle, koska niille löytyi sijaispaikka sieltä siksi aikaa, että saan kaiken muun roudattua uudelle kämpälle päivällä. Uuden asunnon vuokranantajan tapaan klo 13 asunnon edessä, joten olin koululla aamun ensimmäiset kroki tunnit ja lähtisin.

Mutta siirrytäämpäs postauksen tärkeimpään (!!) osioon! Tässä on koulun lokki! Hän sattui paikalle, kun olin aamupalalla koulun ruokalassa. Yksi oppilaista avasi ikkunan ja antoi hänelle hieman kanaa Poke-kulhostaan. Kuulemma on hengaillut koululla jo 10 vuotta. Hieno tyyppi!

Aamun kroki tunnit meni tosi hyvin! Paljon paremmin, kuin viime kerralla. Olin todella ylpeä kaikista piirroksista. On hurjaa kuinka tuntuu, että viime kerralla kaikki näytti ihan oudolta ja nyt viikon päästä on tapahtunut jonkinlainen "valaistuminen" piirron suhteen, kun kaikki onnistuu niin hyvin hehe.

Oli aika lähteä asunnolle. Oli todella huono sää, joten koulun henkilökunta oli niin ystävällisenä tarjonnut, että he vievät autolla minut vanhalle asunnolle ottamaan matkalaukut ja sieltä uudelle asunnolle. Olin todella kiitollinen avusta.

Asunnolla vuokranantaja päästi minut sisään ja selitti kaikki perusjutut. Kaikki oli hyvin ja olin tyytyväinen. Ainoina miinuksina tuli, että asunnossa ei ole pyykinpesukonetta tai pakastinta, mutta ilman niitäkin onneksi pärjää. 

Päivällä kävin sitten ruokaostoksilla ja päätin tehdä ensimmäisenä ruokana pakastepizzan hehe. Illalla vihdoin olin rauhassa ja todella onnellinen. Nyt täällä oikeasti tykkää olla! Uuteen sänkyyn oli ihana mennä nukkumaan ja nukuin todella hyvin!

tiistai 17.10

Tiistaina siirryimme uuteen aiheeseen: Alginaatti. 

Alginaatti on muottimateriaali, jolla voi tehdä muotteja vaikka kehon osasta. Itse tiedän sen siitä, että hammaslääkärit käyttää sitä ottaessaan kopioita hampaista. Olin todella innoissani tästä!

Opettaja taas selitti miten materiaali toimii ja mihin kaikkeen sitä voi käyttää. Tätä valmistaessa pitää tehdä hieman helppoa matematiikkaa. Kun alginaattijauhe sekoitetaan haaleaan veteen, vettä kuuluu olla tuplasti alginaatin verran, esim. 400g alginaattia --> 800g vettä. Seos sekoitetaan nopeasti ja "raivokkaasti", ja se kaadetaan minne kaadetaan heti. Myös kehon osa tai objekti, josta tehdään muotti, tulee laittaa alginaattiin niin nopeasti kuin mahdollista.

Opettaja opetti tämän kaiken demonstroimalla meille käden muotin oton. Mallina toimi koulun henkilökunnan jäsen.

Mitataan alginaattijauhe ja vesi. Veden täytyy olla haaleaa, koska mitä lämpimämpää vesi on sitä nopeammin se jähmettyy.

Seos kaadetaan sinne, minne muotti tehdään. Siihen sopii oikein hyvin maitopurkki!

Ennen kun käsi tai mikään kehon osa laitetaan seoksen sekaan, siihen pitää levittää ohut kerros esimerkiksi vaseliinia. Kun käsi on paikallaan, pitää heilutella ja kopautella purkkia, jotta ilmakuplat häviäisi. Sitten odotellaan n. 5 minuuttia jähmettymistä ja käden voi ottaa varovaisesti pois. Muotti on valmis!

Sen jälkeen tehdään kipsi. Sitä kaadetaan vain hieman ja käännellään muotissa, jotta se osuu joka reunaan ja rakoon, ja näin jatketaan loppuun saakka. Koko kipsiseosta ei kannata laittaa, koska siitä voi syntyä ilmakuplia ja se voi koitua ongelmaksi, kun kopio otetaan muotista pois. 

Kun kipsi on kovettunut, maitopurkki leikataan pois ja jäljelle jää alginaattiblokki, jonka sisällä kipsikopio on. 

Alginaattimuotit on usein kertakäyttöisiä. Kun kopion materiaali on kovettunut muottiin, muotti revitään palasina irti. 

Kun kaikki alginaatista on irti, kopio on vapaa! Tässä hieno nyrkki! Usein vaikka sen yrittää estää kaikin tavoin, ilmakuplia syntyy, mutta ne voi onneksi helposti rapsuttaa irti tai mattoveitsellä raaputtaa sileäksi.

Seuraavana oli meidän vuoro tehdä jotain. Itse (ja moni muu) tietenkin halusin tehdä käteni! Omassa taiteessani tykkään käyttää itseäni niin paljon kuin mahdollista, joten tämä oli äärettömän hauskaa minulle. 

 Tässä työvälineet. Kädelleni otin 400g alginaattia ja 800g vettä. Seoksen kaadan sitten maitopurkkiin.

 Alginaattiseoksen teosta ja jähmettymisestä en saanut kuvia, koska teko oli aika hektistä ja kädet oli ihan vaseliinissa, joten ei pystynyt ottamaan puhelinta esille. Tässä on kuitenkin valmis muotti ja siellä näkyy muunmuassa mun sormet. 

Sitten pistettiin kipsi muottiin ja odoteltiin.

Kipsi kovettui ja leikkasin maitopurkin mattoveitsellä siten, että sen voi teipata ja käyttää uudelleen. Tässä jo hieman kipsikopiota näkyy! 

Ensimmäinen sormi esillä! Opettaja kertoi minulle, että kerran minun sormeni on kaikki erillään eikä esimerkiksi nyrkissä, täytyy olla extra varovainen, ettei sormet katkea irrotus prosessissa. "Siinä tulee olemaan eroavaisuus otitko sen irti 5 minuutissa vai tunnissa" - Peder 2023. Olin siis niin varovainen kun mahdollista. 

Erittäin hikoiluttavaa puuhaa. Kaikki sormet ovat nyt esillä. Opettajaa ahdisti ehkä eniten tässä kohtaa haha! Hän jatkuvasti sanoi minulle "Nyt Ninni varovaisesti!" ja mä vaan olin, että "juu juu, kaikki reilassa". Muilla, jotka oli tehnyt kätensä näin, oli katkennut sormi tai pari, joten olin "viimeinen toivo" hehe. Ei sentään. 

Käsi on irti! Kaikki sormet tallessa ja hemmetin hyvältä näyttää! Olin todella ylpeä itsestäni ja putsasinkin sen niin hyvin. Tämä oli hyvä loppu päivään!

 keskiviikko 18.10

Keskiviikkona saimme ohjeet kipsi-alginaattiosion viimeiseen projektiin ja loppunäyttelyyn. Aihe oli vapaa, mutta piti hyödyntää kaikkea mitä on oppinut viimeisen kahden viikon aikana. Teokset tultaisiin pistämään näytille nyt ihan viralliseen näyttelyyn nimeltään "Spor", joka meidän itse pitää suunnitella. Näyttelytilana olisi koulun Indre.

Olin heti varma, että haluan käyttää edellisenä päivänä tehtyä kättäni tässä projektissa, joten aloin miettiä ja suunnitella sen pohjalta.

Ensimmäisenä ideana oli "käsipuutarha". viisi kättä, jolla jokaisella oma ruukkunsa ja ne olisi minun puutarha. Inspiroiduin hieman yhdestä japanilaisesta kauhu teemaisesta kappaleesta lapsuudestani, joka kerrotaan murhaajan näkökulmasta, kuinka hän tekee uhriensa käsistä puutarhaa takapihalleen juurikin samalla tavalla. Alla nopeaa luonnosta ideasta.

Tämä idea kuitenkin jouduttiin peruuttamaan, koska kun opettaja antoi meille materiaalipaketit (eli kuinka paljon kaikkea tavaraa saadaan töiden tekoon) tajusin, että tämä alginaatti ei ole todellakaan tarpeeksi viiteen käteen. Voisi kuitenkin olla hauska toteutus joskus isommassa kaavassa. Vaikka 50 kättä! Mutta ei nyt.

Halusin kuitenkin pitää käsiruukkuni jollain tavalla. Mietin ja mietin ja mietin, töräytin siis 4 sivua tekstiä ja luonnoksia. Moduulin opettaja rakastaa kaikenlaisia ihan kreisejä selityksiä teoksiin, joten ennen kuin valitsin virallisen työn, piti miettiä myös kaikelle tarkoitus. Päädyin teosideaan "marraskuu" ja tässä on sen luonnos.

Marraskuu on kuukausi, jolloin kasvit kuolee ja koko luonto menee uneen. Teen teoksen, joka sisältää kaksi kättä ja kasvolaatan, jonka takana on aurinkomainen kehä risuista. Kädet symboloi kuolevia kasveja. Ne ovat nyrpistyneitä kylmästä, ehkä hieman jo hajonneita, eli menettänyt terälehtiään. Ne ovat ruukuissa, koska yleensä kukat ovat ruukuissa. Kasvot ovat nukkuva luonto ja risut ovat osa sitä. Kun luonto herää, oksat kasvattavat lehtensä ja kukoistavat uudelleen. Nyt tällä hetkellä, marraskuussa, ne kaikki ovat unessa.

Nyt siis alginaatin, kipsin ja saven lisäksi piti hankkia risuja ja kukkaruukut. Myös piti hankkia joku ihminen, joka tietäisi miten kasvojen valanta toimii. Se menee seuraaville päiville.

torstai 19.10

Torstaina lähdin opettajan luvalla heti aamulla metsästämään oksia ja risuja. Ideana oli mennä Aksla-vuoren juurelle puistoon etsimään, mutta meninkin aivan vika suuntaan etsiessäni kyseistä paikkaa. Olin umpikujassa jossain kerrostalo alueella ja hieman turhautunut, koska koko matka oli jyrkkää mäkeä ja se matka jo väsytti. Käännyin ympäri, muuta vaihtoehtoa ei ollut, mutta onneksi paluumatkalla ihan sattumalta näin yhden kerrostalon pihalla ison kasan risuja! Hetken mietin, että tuleekohan joku valittamaan jos otan siitä, mutta ne eivät olleet millään kerrostalon alueella, vaan tien vieressä, joten ajattelin, että tuskin kukaan mitään sanoo, kun heitetään ne pois muutenkin. 

Edellisen päivän ajan olin hieman peloissani, että en löytäisi tikun tikkua, kun lähtisin puistoon, koska ei ollut edes myrskynnyt viime aikoina, joten kaikki olisi jo kerätty pois aikoja sitten. Innostuin tästä risukasasta ehkä vähän liikaakin, joten otin kaksi kassillista risuja mukaani. Ajattelin, että niitä varmasti katkeilee prosessissa ja työssä täytyi olla täydelliset, sopivat oksat, joten enemmän kuin vähemmän oli parempi. Myös ne on sitten vapaata riistaa, kun mä olen valmis, jos joku koululla tarvitsee oksia. Vähän sain katseita kaupungissa, kun kävelin ihan jumalattoman risumäärän kanssa hehe.

Ylpeänä kuitenkin kävelin koululle. Koululla laitoin risut sivuun, niitä en tarvinnut nyt. Päivän tehtävänä oli tehdä toinen käsi.

Käden teko prosessi oli sama kuin edellisen. Saman verran alginaattia ja kipsiä. Käden asento oli erilainen, koska halusin tämän olevan enemmän supussa, eli enemmän kylmettymässä kuin toinen käsi. 

Tämä asento oli paljon haastavampi kuin edellinen. Sormien ja kämmenen välissä oli pieeeni väli, minne alginaatti meni ja jäi aika pahasti jumiin. Raavin ne sieltä niin hyvin kun pystyin, jotain sinne vielä jäi, mutta se ei onneksi näy teoksessa. Sormet myös rikkoontui hieman. Unohdin heilutella ja kopautella purkkini, joten sinne syntyi tosi isot ilmakuplat, jotka rikkoi sormen päät. Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska se sopii koko työn ideaan ja symboliikkaan!

Aamulla, koulun rehtori tuli ilmoittamaan minulle, että illalla seitsemältä olisi taiteilija-kuvanveistäjä Per Inge Bjørlon "Glass, earth, fire" nimisen näyttelyn avajaiset keskustassa sijaitsevassa taidemuseo KUBE:ssa. Sinne oli vahva menosuositus kaikille oppilaille. En tiennyt, että kukaan muu koululta rehtorin lisäksi sinne olisi tulossa, mutta päätin kuitenkin mennä, koska en ole ennen ollut minkäänlaisissa suositun taiteilijan avajaisissa.

Paikalle piti saapua ajoissa, koska sisälle päästettiin vain tietty määrä ihmisiä. Koululta minun lisäkseni paikalla oli 3 muuta oppilasta. Meidät päästettiin sisään 10 min ennen avajaisten alkua. Sisäänpääsy oli tänään kaikille ilmainen. Sisällä kävelimme portaat alas puhetilaan. Siellä tarjoiltiin viiniä kaikille osallistujille. Oli ihan hemmetin hyvä alkoholiton juoma! Vähän mietin myöhemmin, et olis pitäny kysyä minkä merkkistä oli hehe.

Puhetilaisuus alkoi tasan klo 19. Siitä minulla ei ole paljoa kerrottavaa, koska puheet tietenkin pidettiin norjaksi, joten en ymmärtänyt vain kun sanan "Judendstil" ja kaikki kiitokset. Jotain hauskaa kommenttiakin sieltä tuli, kun yleisö nauroi. 

 

Puheitten jälkeen siirryimme takaisin ylös näyttelytilaan. Eteen aukesi iso huone, jonka keskellä oli massiivinen installaatio, jossa oli kumin purua asetettu ympyrän muotoon. Purun päällä oli jatkuva jono lasista, metallista ja puusta tehtyjä objekteja. Teoksen nimi on "Flowers for Mother", "Kukkia äidille". Kyseiset objektit ovat asetettu ruusun muotoon. Kirveenvarsiin on kiinnitetty teräviä metalli piikkejä ja ne ovat rikkoneet alla olevan lasin. Se on muistutus, että myös ruusuilla on piikit.

 

Tämän installaation lisäksi seinillä oli muste piirroksia. Seuraavana siirryin rakennuksen toiseen kerrokseen.

Yläkerrassa oli huone, jossa oli iso määrä kaikenlaisia installaatioita ja maalauksia.

Siellä oli myös ovia useaan pieneen huoneeseen, jossa oli vielä lisää teoksia. Tässä on pari lemppariani:

Tähän teokseen tykästyin paljon! Sen nimi on "Child bed" eli "Lapsen peti". Se oli todella näyttävä livenä, kun peilit ja metalli kimalsi kirkkaissa valoissa. Kiinnostavaa kyllä, koska ilmeisesti "sängyn" päällä olevat "kellot" ovat sängyn lapsi. Teos kuvaa lapsen erittäin haavoittuvaisena ja tuoreena tulokkaana maailmaan. (Voi myös olla, että olen vähän idiootti enkä tajunnut tätä työtä hah) Tämän peili rakennelman lisäksi huoneessa oli muistakin metallista tehtyjä teoksia, jotka myös liittyi tähän työhön.

Tässä on sitten "Adult bed" eli "Aikuisen peti". Tän teoksen huone oli ihan sika kirkas, että sattu silmiin, kun sieltä lähti. Nuo kristallit kyllä kimalsi kauniisti siinä valossa! Teos luultavasti kritisoi porvarillisen elämäntavan pinnallisuutta. Teoksessa käytetään 1000 wattin lamppua, jonka voi nähdä elämän symboolina. Sängyn ympärillä on peilejä, jotka symboloi narsismia, mutta voi myös viitata kaikkia tärkeitä ihmisiä elämässämme.

Teoksen nimi ei ole tiedossa. Maalaus oli tehty johonkin kankaalle ja sen edessä on kirkasta ja mustaksi värjättyä lasia. Tosi iso! 

Teos sarja nimeltään "Parkinson Portrait". Ne kuvaatat Bjørlo:n taistelua Parkinsonin kanssa.

Todella hieno ja opettavainen kokemus! Hieman olin hämilläni ja noloissani, koska paikka oli selvästikkin täynnä Ålesundin "ykköstaideporukkaa" ja meikäläinen köpötteli siel menee ihan nobody:na haha. Erittäin iloinen kuitenkin, että menin.

perjantai 20.10

Perjantaina oli huonon onnen aamu. Päivä alkoi ihan hyvin. Kävin ostamassa läheisestä kauppakeskuksesta Storsenter:istä kukkaruukut vikaan projektiini. Palasin sieltä kotiin hakemassa lounaani ja lähdin koululle. Koululla juttelin luokkalaiseni kanssa ja aloin tyhjentää reppuani. "Nyt sulta valuu jotain!" sanoo luokkalaiseni ja en ollut huomannut, että katkarapupastani kastike oli kokonaan valunut minun reppuni pohjalle. Kaikki tavarani suorastaan UI siinä kastikkeessa, mutta onneksi tärkein tavara, eli luonnosvihko selvisi pienin osumin. 

Lounaan jälkeen istuin hengailutilassa luokkalaisten kanssa. Juteltiin ja mietittiin projektijuttuja sun muuta. Olin valinnut pistää sinä päivänä mekon, sukkahousut ja nahkasaappaat. Hyvältä näytin, mutta enpä enää kauaa, kun saappaitteni vetoketju tarttui upouusiin sukkiksiini ja repi niihin ihan järkyttävän kolon. Tässä vaiheessa olin aika luovuttanut päivän suhteen...

Jatkoin kuitenkin päivääni ja aloitin sillä, että maalasin mun ruukut valkoisiksi.

Ideana tänään oli kysyä yhdeltä 2.luokkalaiselta Ingebrigtiltä, joka on tosi hyvä tekemään kasvomuotteja, että voiko hän auttaa minua kasvojeni valannassa pikku pikku assistenttinani. Juuri hyvään aikaan hän tuli vastaan ja kysyin häneltä, että voiko hän auttaa vaikka viikonlopun aikana, jos on aikaa, ja opettaja käski, että joku luotettava on hyvä saada tähän tehtävään. Hän oli erittäin otettu viimeisestä kommentista haha. Ingebrigt selitti, että hän on poissa kaupungista viikonlopun, mutta hänellä on aikaa nyt! No sitten lähdettiinkin ihan yhtäkkiä kopsaamaa mun naamaa.

Kun kasvoja valetaan, täytyy mieluiten maata jossain, suosituksesta peittää kaikki vaatteet esim. roskapussilla, peittää kasvot ohuella vaseliini kerroksella ja jotta saat henkeä, työnnät pillit nenään! Edustavalta näytän, mutta tällainen prosessi se on!! 

Kasvojen valanta alkaa sillä, että ensimmäisenä assistentti laittaa "uhrin" kasvoille hyvän kerroksen alginaattia. Sen annetaan kovettua hyvä tovi, pidempään kuin se 5 min. (Hienot kuvat taas, huudan..)

Kun alginaatti on kovaa, laitetaan iso kerros kipsiä, jotta alginaatti saa tämäkän suojan, ettei se hajoa helposti.

Sitten annetaan vaan kovettua kaikessa rauhassa. Kipsi lämpenee jonkunlaisen kemiallisen reaktion seurauksena, kun se alkaa lähentymään totaalista kovettumista, niin alkoi kuumottaa aika rankasti viime hetkillä. Tää hökkeli otetaan sitten irti ihan vaan nousemalla ylös ja antamalla sen irtautua itsestään, eli se "putoaa" kasvoilta käsillesi.

Kasvomuotti onnistui tosi hyvin ja irtautui mukavasti kasvoiltani! Suurkiitokset vielä Ingebrigtille, ilman häntä tämä olisi ollut varmasti miljoona kertaa monimutkaisempaa.

lauantai 21.10

Lauantaina palasin koululle aamupäivällä tekemään kipsikopion muotista! Sen teko pelotti, koska alginaattimuoteissa on aina se riski, että se on vain kertakäyttöinen ja toista mahdollisuutta ei ole.

Tarvitsimme tähän kasvomuotin, kipsiä ja savea, koska puolet otsastani oli poissa, joten se täytyi rakentaa itse ja sieraimen reiät piti täyttää, ettei kipsi valunut sieltä läpi.

Laitoin kipsin muottiin. Ajattelin, että se saattaa olla hieman liian matala, joten rakensin sivuille hieman varaa, jotka sitten myöhemmin mahdollisesti täyttäisin kipsillä.

Kasvot onnistui yllättävän hyvin!! Ja muotti selvisi hengissä <3 Hieman olin hämmentynyt, koska se ei kauheasti muistuttanut minua mielestäni. Kasvoilla oli outo virne naamalla myös, vaikka pidin naamani ihan pokkana. Vähän outoa, mutta oletan, että maatessa painovoima varmaan veti naamaani alas. Jatkettiin kuitenkin hyvin mielin.

Vielä viimeisenä siistin kasvot. Putsasin kaiken savesta jääneen värin ensin pesemällä ja sitten mattoveitsellä raaputtamalla ne pois. Laitoin niiden päälle uuden pienen kerroksen kipsiä peittääkseni kaikki epäkohdat. Hyvin meni. Sitten piti miettiä miten jatketaan.

 

Kiitos, kun luit!