Viikko 3. (23.-27.10)

 

Viikko 3. maanantai 23.10

Viikko alkaa taas kroki tunneilla. Päivän piirrokset eivät mennyt kummoisemmin, mutta luulen, että syynä on, että meillä oli toinen malli, jota en ollut koskaan piirtänyt. Ihan kiinnostavaa jälkeä kuitenkin tuli. Ja päivän loputtua opettaja sanoi, että minun krokit oli päivän parhaimmat!

Rankan viikonlopun jälkeiseksi palkkioksi, päivän loputtua, kävin hieman ostoksilla storsenterissä, sieltä ostin itselleni macaronseja ja sen jälkeen käväsin läheisessä Intialaisessa hakemassa Take Away- ruuat. Butter chicken ja juusto naanleipä. Ihan. SIKA. Hyvää. Ja oli niin paljon, että jäi vielä seuraavalle päivälle! Tiiän, et sanon tän ihan joka postauksessa, mutta tulen käymään uudelleen ja SUOSITTELEN!

 

tiistai 24.10

Tiistai aamuna oli oikein ihastuttava sää! Tänään piti keksiä miten saada lauantaiseen kipsikasvoon hankkimani kepit kiinni. 

Koko päivä yhdeksästä kahteen meni siinä, kun oli töiden "mid-way gjennomgang" eli keskikatsastus (tai jotaan... En mä tiiä haha), jossa käytiin kaikkien työt läpi, puhuttiin mitä niistä tulee ja missä vaiheessa ollaan nyt. Sain oikeen kivoja kommentteja ja kehuja kaikilta. Se motivoi jatkamaan ylpeänä eteenpäin, vaikka olin hieman epävarma työstäni.

Sitten vihdoin työn tekoon. Aloitin sillä, että hioin kasvojen sivut tasaiseksi ja sitten alkoi tuskallinen keppirumba.

Pistin kasvojen alle kasan paperia pehmennykseksi. Sitten tein kipsipään taakse savi"muurin", jonka päälle laitoin keppejä ja kun kaikille kepeille oli löytynyt paikka, laitoin toisen kerroksen savea, jolla lukitsin kepit paikoilleen. Keppien laitto oli vaikeampaa kuin osasin odottaakkaan. Olin todella ärsyyntynyt, koska ne ei halunnut pysyä paikoillaan, enkä saanut sen takia niin paljoa oksia kuin olisin halunnut. Sitten laitoin kipsin keppien päälle. Olin suoraan sanottuna kauhuissani, että kipsi valuisi saven läpi pitkin naamaa ja pilaisi sen. Lähdin siis lohtu syömään nuudelia ruokalaan.  

Palasin. Kipsi oli kovettunut ja aloin repimään savea pois. Onneksi kipsi ei ollut valunut kasvoille kuin poskesta hieman. Oksat pysyi hyvin kiinni, mutta ihan hassultahan ne näytti minusta. Kun niitä oli niin vähän ja joistan väleistä ne puuttui. Vaikea tilanne mulle, etenkin kun niin paljon työskentelin tämän kanssa, mutta se täytyi kestää.

keskiviikko 25.10

Varautukaa päivään, jolloin kaikki romahtaa. 

Aloitin päivän tosi positiivisesti, koska pää oli vihdoin valmis, vaikka lopputuloksesta en kauhean ylpeä ollutkaan. Kävin hakemassa multaa kukkaruukkuihini rakkaasta BunnPris:istäni. Sitä oli ihan liikaa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut.

 Täytin ruukut koulun takapihalla ja testailin hyvän määrän kipsikäsien avulla. Hyvältä näytti!

Ajattelin, että teen kukkaruukkuihin samanlaista mutaista, röpelöistä fiilistä, kun kipsipään sivuilla. Joten aloitin sillä, että tein savesta vähän kuin alustan, joka sitten kietoutuu ruukun ympärille. Saven väliin valutin kipsin.

Lopputulos näytti todella hyvältä ja kiinnostavalta, mutta ilo siitä ei jatkunut pitkään. Niistä alkoi lähteä palasia irti melkein heti ja loppujen lopuksi kaikki lähti irti. En kuitenkaan halunnut luovuttaa niiden kanssa vielä kokonaan, joten pidin ne säilössä.

Totaalinen luovutus tuli sitten seuraavana. Kipsikädet olivat jo ruukuissaan pöydällä. Olin valmistautumassa lähtemään, vahingossa heilautin pöytää ja ehjä käteni putosi ruukustaan ja kaksi sormea rikkoontui. Nyt suoraansanottuna vitutti. Koko päivä oli täynnä täysin turhaa työtä, eikä mikään onnistunut ja kaikki vain räjähti käsiini. 

Jätin siis kaiken vain siihen pöydälle ja lähdin taas vihapäissäni syömään. 

Palasin. En halunnut enää jatkaa niiden kanssa, mutta pakko oli, koska huomenna ne piti saada näyttelytilaan. Yritin liimata osat takaisin yhteen kipsillä, että kuumaliimalla, mutta mikään ei auttanut, joten piti vain hyväksyä, että näin se nyt tulee olemaan. Myös näyttelyssä.

Ihan hyvin ne onneksi toimi näinkin siihen tarinaan, jonka olin niille antanut. Nyt oli vain molemmat kädet rikki, mutta mentiin näin. 

Ennen sormi rumbaa, tein myös kipsipäähän reiän porakoneella opettajan avulla, jotta se saatiin seinälle roikkumaan naulan varassa.

Se onnistui hyvin onneksi. Tietenkin kauhistelin, että kohta sekin tippuu ja tuhoutuu totaalisesti, mutta se selviytyi!

Kotimatkalla sitten tapahtui päivän parhain asia ja näin söpön linnun kaupungin läpi menevän pienen joen vieressä. Tuijottelin jonkun aikaa ja oli todella ihastuttava! 

torstai 26.10

Torstai oli erittäin tärkeä päivä mulle ja lapsuuden minulle, joka vielä piilee sisälläni.

Pistettiin kaikki työt näyttelytilaan. Sain itselleni nurkkapaikan ikkunan vierestä. Työni sopi siihen juuri sopivasti. Ensimmäisenä mallailin käsiruukkuja tilaan. Pylväitten piti olla saman korkuiset, mutta koulun varastosta ei löytynyt kahta saman kokoista, joten päädyin tähän vaihtoehtoon. Hyvältä näytti.

Seuraavana vaikein kohta: Pään kiinnitys seinään. Se piti saada juuri hyvälle korkuudelle ja keskelle seinää, joten mittailin seinää sieltä sun täältä selvittääkseni hyvän kohdan.Tässä meikä siis testailemassa kohtaa. Hyvä! Tähän se tulee!

Löin naulat seinään. Asettelin pylväät ruukkuineen pään alapuolelle keskelle ja olin valmis! Yksi ensimmäisistä, jotka oli valmiita. 

Marraskuu. Tein tästä aiheesta teoskokoelman, johon kuuluu kuvissa näkyvät kädet ja kasvot. Kokonaisuus tehtiin osana vaihtokouluni kipsiin ja alginaattiin liittyvään loppuprojektiin.

Marraskuu on kuukausi, jolloin luonto menee uneen. Kädet symboloi kasvillisuutta, etenkin kukkia, jotka kuolee talveksi. Ne ovat nyypertyneitä kylmästä ja menettänyt terälehtiään.

Kasvot ovat "nukkuva luonto". Lehdet ovat jo pudonneet hänen oksiltaan ja on menettänyt värin kasvoiltaan kylmän tultua. Ilme on kuitenkin rauhallinen, koska tietää, että pian kevät saapuu, ja valo ja lämpö hänet taas herättää.

 

Pystytyksen jälkeen istuin jonkun aikaa paikallani, kunnes opettaja tuli kysymään, kun kerran olen vapaana, voisinko tehdä näyttelytilan oven yläpuolelle näyttelyn nimen kirjaimet kipsistä. Suostuin tehtävään!

Menin siis kipsisaliin opettajan ja yhden toisen luokkalaisen kanssa tekemään kirjaimia. Asetimme maahan muovipeitteen ja sen päälle laitoimme kipsiä kirjainten muodossa.

Tässä valitut kirjaimet. "S" ei ollut ensimmäinen valinta, mutta se piti valita, koska ensimmäinen meni rikki. rip. Joten se ei mielestämme oikein sopinut muiden kanssa, mutta se oli tarpeeksi hyvä.

Kun kaikki oli valmista, lähdin kotiin. Kotona söin nopeasti ja lähdin bussilla kauppakeskus AMFI Moa:an. Sinne olin tullut katsomaan lapsuuteni (ja sanoisin myös, että nyky) lempipelisarjaan perustuvan elokuvan Five nights at Freddy's:in. Olin iso fani lapsena ja odotin elokuvaa seitsemän vuotta. Olin toosi innoissani!

Elokuva oli tosi hyvä! Worth the watch! Oli ihana nähdä pienissä rooleissa tuttuja kasvoja kaikista peli- ja teoriavideoista ja elokuvaan tehdyt robotit ja puvut oli todella hienosti tehty! Olisin ehkä toivonut enemmän audiovisuaalisesti, esim. jos elokuvassa oltaisiin käytetty enemmän ääniä pelistä ja se olisi voinut olla pelottavampi, mutta se jo tiedettiin, kun ikäraja oli K-13. Seuraava osa on jo kuulemma suunnittelussa, joten odotan innolla, miten kaikkea parannetaan ja miten tarinaa jatketaan, koska FNAF:in tarina on tunnettu juuri siitä kuinka sekalainen se on, joten varmasti kukaan ei osaa sanoa mitä seuraavissa elokuvissa tapahtuu haha.

Tässä vielä fanikuva lempihahmosta Springtrap:istä. You know I had to do it.

perjantai 27.10

Perjantaina oli näyttelyn avajaiset! 

Päivä alkoi kipsisalin siivouksesta. Opettaja oli jonkun takia varannut aikaa sille kokopäivälle, mutta saimmekin koko tilan siivottua 40 minuutissa haha. Sen jälkeen oli hieman pidempi ruokatauko ja klo 12, alkoi avajaiset. Otimme vissyä ja hieman herkkuja vieraille.

Minut tietenkin pistettiin pitämään avauspuhe, koska "olisihan se kiinnostavaa, jos puhuisit kaiken suomeksi höhhöhhöö". En suostunut pitämään puhetta suomeksi, koska se ei mielestäni ollut hyvä idea, mutta kuitenkin sanoin "tervetuloa" kaikille suomeksi :D Leikkasin villanauhan tylsillä saksilla, avasin ovet ja päästin ihmiset sisään. 

Ihmisten kommentteja työstäni en kuullut, koska ihmiset puhui norjaa. Olisin kyllä toivonut, että jotain kommenttia tai kysymystä olisin saanut, mutta semmoista ei tullut tällä kertaa.

 

Kiitos, kun luit!