Viikko 6. (13.-19.11)

 

Viikko 6.

maanantai 13.11

Maanantaina oli perus kroki mandag, MUTTA... savella. Amiksen puolella tehtiin torso savesta ja se oli niin kauheaa, että lähdin tunneilta ilman lupaa 3 tuntia ennen koulupäivän loppua. Mun hermoja testattiin sinä päivänä ja pelkäsin samaa tältä kerralta.

Systeemi olikin ihan eri miten vedettiin amiksessa, joten en ollut enää kovin huolissani.

Tämä oli ensimmäinen, jonka tein. Aika huonon näköinen ja epämuodostunut, mutta ekaksi kerraksi ihan jeesi. Muoto ainakin löytyi.

Tässä toinen ja heti parempi! Tuli oikeen komee. Mallikin pyysi, että saako ottaa kuvan <3 Luulisin, että tämän muoto on helpompi kuin tuo missä malli makasi, joten se onnistui paremmin. 

tiistai 14.11

VIHDOIN! Maalausmoduuli... on alkanut! Ensimmäiset kaksi viikkoa on väriteorian oppimista. 

Aloitimme siis väriympyrästä. Opettaja kertoi meille Johannes Ittenistä, joka oli sveitsiläinen taidemaalari, suunnittelija ja taiteenopettaja. Hän on meidän kaikkien tietämän väriympyrän luoja.

Päivän tehtävänä oli tehdä oma väriympyrä. Meille annettiin A3 paperit, jossa ympyrä oli, mutta sen sijaan, että vaan maalaisimme värit siihen, niin pitikin tehdä värit toiselle paperille ja sitten leikata ja liimata värit yhteen. 

Erittäin vaikeaa hommaa, vaikka siltä ei vaikuttais. Jos ne maalais suoraa paperille, niistä väreistä huomais heti miten pitää korjailla, jos on väärin, mut nyt kun ne oli kaikki erillään, oli tosi vaikea nähdä oliko ne oikean väriset. Tässä tuli paljon ongelmaa mulle, mutta sainhan ees jonkunlaisen ympyrän tuusattua hehe. 

Värit on väärät joissain kohtaa ja violetit meni ihan mönkään, koska mulla oli väärä sininen käytössä. Päävärien sininen on syaani ja sitä ei ollut kenelläkään.

 

keskiviikko 15.11

Keskiviikkona käytiin läpi "self-contrast" eli oma kontrasti (?). En ole ihan varma suomalaisesta termistä. Ihan en ole kärryillä tämän väriteorian kanssa, joten en oikein osaa selittää siitä mitään :/ (eikä netistäkään löydy mitää).

Opettaja oli tuonut kaikenlaisia luonnon objekteja, joista sitten piti tehdä maalaus käyttäen vain kolmea väriä. Valitsin itselleni semmoisen oudon pallon (näkyy alemman kuvan vasemmassa kulmassa). Aluksi ei ollut mitään tietoa mikä se oli. Oletin, että se olisi joku merikasvi, mutta myöhemmin sitten selvisikin, että se oli kuollut merisiili! Tai norjaksi "Kråkebolle" eli "Varispallo". Opettaja myös kivasti tarinoi mulle, että niiden pallon alla on reikä, jossa on monta hammasta, joitten avulla ne liikkuu merenpohjassa ja syö mitä eteen tulee. Simpukat on kuulemma lemppariruokaa. 

Päätin tehdä maalauksen ihan vaan pääväreillä, koska sillä hetkellä ei huvittanut alkaa sekoittelemaan mitään.

Tein kråkebollen näpyt yksitellen pistämällä pieeenen pienen kasan maalia, joten kuivuttua siihen voisi koskea ja tuntea tasantarkkaan miltä se pallo tuntui. 

Maalauksen tausta oli hieman vaikea keksiä, mutta kun kyseessä oli merenpohjassa möngertävä olio, niin pitäähän sen olla pimeässä!

Joten tein tommosen tumman violetin "usvan" sinne. Tekstuuria taas mukavasti sekaan.

Tässä valmis, kuivunut teos seinällä. 

 

torstai 16.11

Torstaina kävimme läpi vastavärit. Sitten piti tehdä maalaus vastavärejä käyttäen. Valitsin opettajan tavaroista kauriin/peuran leukaluut objekteiksi. Piti myös löytää jokin taiteilija, joka on käyttänyt vastavärejä töissään ja matkia hänen maalaustyyliään omassa maalauksessa. 

Valitsin itselleni brittiläisen Francis Baconin ja yhden hänen "Pope" -maalauksistaan, jossa on käytetty violettia ja keltaista.

En ole koskaan maalannut luita, joten niiden värin löytö oli aika vaikeaa. Enkä kauhean hyvin siinä suoriutunutkaan mielestäni.

Taustan tein violetiksi ja päätin tehdä leuoille kultahampaat keltaista edustamaan. 

Sitten kuten mallimaalauksessa on, niin tein tommoisia viivoja. Keskellä oleva tyhjiö on aika kurja. En halunnut tehdä sinne näitä viivoja, koska sitten se olisi näyttänyt ihan liian sekalaiselta, mutta samaan aikaan näyttää nyt aika tyhjältä. En kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään asialle, joten maalaus jäi näin.

Valmis teos. Ihan jeesi, mut ei mikään erikoinen. Olisin voinut tehdä paremmin matkimisella, mut tämmönen siit nyt tuli.

perjantai 17.11

Käytiin läpi "Simultaneous contrasts" eli simultaanikontrasti. Se on optinen harha, jossa kun katsomme jotain väriä, jonka keskelle on asetettu pieni neutraalin harmaa esim. kuutio, niin se ympäröivä väri muuttaa harmaan vastaväriksi. Esimerkiksi jos asetat punaiselle seinälle harmaan taulun, se voi hyvinkin äkkiä muuttua silmissäsi siniseksi. Opettaja kutsui kyseistä harmaata "vampyyri harmaaksi", koska se pystyy muuttamaan muotoa.

Pahoittelen huonoa kuvaa hehe. Tehtävänä oli siis tehdä tämä harha. Valitsin punaisen ja vihreän. Harhaa ei pysty näkemään kameran kautta. 

Sitten opettaja antoi päivän päätehtävän, jossa täytyi valita lempi vuodenaika, keksiä sille omat värit ja maalata ne värit viivoina paperille. Paperi pitää sitten taittaa 3-4 kertaa, asetella valkoiselle taustalle ja maalata siitä kuva. 

Valitsin itselleni kevään, tai ehkä enemmänkin alkukevään.

May I present to you... Kouvolan kevät. Annoin väreille nimetkin.

Tämmösen taittelun tein. Suht helppo. Unohdin maalata tähän tuon "mudan ruskean", mutta kyllä tää ehkä paremmalta näyttää ilman sitä heh.

Päivän kohokohta oli sitten, kun lähdin myöhemmin koulusta pois kaiken raadon jälkeen. Taivas oli AIVAN täynnä variksia ja yksi niistä sitten päätti päästää ulosteensa rööristään juuri sillä sekunnilla, kun minä kävelin sen alta. Suoraan. Keskelle. Päätä. Kiitos lintu. 

Onneksi lähti sitten suihkussa, mutta hetken kyllä pelkäsin jotain salmonellaa tai vastaavaa TOSI kivaa tautia mitä linnun kakasta voisi tulla. (huomaa sarkasmi).

 

lauantai 18.11

Palasin koululle jatkaakseni paperimaalausta. Siellä oli muitakin, koska koulumme osallistui kaupungissa tapahtuvaan Palestiinan mielenosoitukseen tekemällä ulkoilmateoksen. Olisin itsekin toivonut meneväni sinne, mutta päätin olla menemättä, koska täytyi maalata, ja minun tätini ja hänen poikaystävänsä saapuisi samoihin aikoihin Ålesundiin.

Aloitin teoksen asettelemalla sen eteeni ja etsimällä sille hyvän asennon.

En uskaltanut lähteä luonnostelemaan suoraan maalauspaperille, joten tein simppelin luonnoksen vihkooni ennen kunnon aloitusta hiffatakseni, että miten nämä mittasuhteet tässä meneekään. 

Sitten alkoi virallinen luonnoksen vääntö. Pari kertaa piti vaan kaikki kumittaa ja alottaa uudelleen, mutta hiljalleen se alkoi tulla ihan OK:sti kasaan. Rehtori oli hakenut mielenosoitusporukalle Kanelbolle:t eli pullat ja antoi minullekin yhden <3 Oli jännä appelsiininen jälkimaku, mutta hyvää oli!

Luonnoksen saatuani valmiiksi, tein ohuen kerroksen harmaata koko paperille, jotta saan "valkoisen taustan pelon" pois. Vinkki vitonenhan on se, että jos maalaustausta on kokonaan valkoinen ja se maalaus ei mene mihinkään suuntaan luonnosvaiheen jälkeen, kannattaa siihen pistää ohut kerros jotain väriä ja aloittaa uudelleen. Itse yleensä laitan kerroksen palanutta umbraa (burnt umber), eli ruskeaa.

ENSIMMÄIN VIIVA! Eihän siinä mennyt kuin tunti :) Teki mieli jättää tää vaa tähän ja sanoo, et tää on tämmöin abstrakti-nykytaideteos. 5000€ kiitos. Mut ei voinnu.

Toinen tunti. Toinen viiva. Täs kohtaa alko jo väsyttää ihan raivolla. Ei kivaa.

Tähän sitten mun kiinnostus ja motivaatio loppu neljän tunnin jälkeen.

Tosi vaikeeta hommaa, kun tietenkin noi värikkäät viivat muotoutuu ihan oudoilla tavoilla tossa paperilla ja sit pitäs vielä saada oikeenlaiset värit valossa ja varjossa. Tämmönen tosi pikku tarkka tuusaus ei kyl oo yhtään mun juttu, vaikka kuinka hieno siitä loppujen lopuks tulis. Motivaatio loppuu aika nopsaan ja se ei palaa millonkaan takas.

 

sunnuntai 19.11

Stadlandet kutsui sunnuntaina! Lähdimme aamupäivästä ajamaan tätini ja hänen poikaystävän kanssa Hoddevikan rannalle. Matka sinne kesti hieman yli 3 tuntia. 

Väriteoria/maalausopettajani ehotti tätä paikkaa ja hän kertoi kaikenmaailman tarinoita paikasta. Siellä on esimerkiksi Sunniva luostarin jäänteet. Sunniva oli yksi Norjan ensimmäisistä martyyreista ja hänen tarinansa on oletetusti 1100- vuosikaudelta. Legendan mukaan, hän oli kuninkaallinen Irlannista ja pakeni Seljan saarelle, koska hän ei halunnut naimisiin pakana kuninkaan kanssa. Sinne hän asettui seuraajiensa kanssa, kunnes saarella asuvat norjalaiset epäili kristittyjen varastavan lampaita ja sen aikainen pakana hallitsija Jarl Hákon miehineen halusi tappaa nämä irlantilaiset siitä syystä. Irlantilaiset kuitenkin tajusi asian ennen kuin heidät ehdittiin tappaa, pakenivat vuorilla olevaan luolaan ja rukoilivat jumalaa sortamaan luolan katon. Katto sortui ja tappoi kaikki.

Legenda jatkuu vielä, että kaksi maanviljelijää löysivät Sunnivan luut ja huomaa, että niissä on "makea" haju. He kertoo tästä Olaf Tryggvasonille, joka oli Norjan kuningas vuosina 995-1000, ja he lähtee tutkimaan asian ja löytää luolista lisää "makean" hajuisia luita. He keräävät kaikki luut kasaan, tekevät Sunnivanille arkun ja pyhäkön. 

Aika on tarinointia taas omasta mielestä. "Makean hajuiset luut" ja se oli jotenkin ihan hitti. Juu juu :D

Saarella on myös erittäin vahvat aallot ajoittain, jopa 9 metriä suurimmillaan (sanoo opettaja). Joten viikinkiajalla, viikinkien piti kantaa laivansa vuorten yli, ettei aallot veisi niitä.

Matkan varrella oli todella hienot maisemat. Paljon vuoria ja eri vuonojen kohtia.

Sitten päästiin rannalle! Sinne piti mennä ajamalla tommoista mutka tietä. Matkan varrella oli noita ihan kauheasti, koska niin pääsee helpoiten jyrkkiä vuoria ylös ja alas. Tiet oli myös TOSI ohuita, että siitä JUST JA JUST pääs kaks autoo läpi, jos toisella oli auto ojan puolella. Paikalliset ajaa noit teitä niin jumalattoman kovaa ja on 80 km/h rajoitukset. Ihan kreisi.

Ranta oli siis tämmöisen kahden vuoren välissä. On suosittu etenkin surffaajien keskuudessa ja siellä oli ilmeisesti jonkunlainen surffiopetus meneillään, kun paikalle saavuttiin!

Todella hienon näköistä, paljon simpukoita ja tosi kiinnostavia kiviä. Kuolleita rapuja ja kaloja löytyi myös pitkin rantaa. Iltaisin on varmaan tosi hurjat nousuvedet, kun kaikkea merentavaraa oli ihan kymmenien metrien päässä rannasta.

Rannalla oleva hiekka oli ihan täynnä erikokoisia simpukoita ja jalkojen alla vain raksui. Tässä kuva yhdestä simpukasta, joka mielestäni oli todella kiva. Ihan kuin pienet simpukat asuisi tuon suuremman sisällä. "It's like there's many little worlds in a lot of things", kuten yksi luokkakaverini aina puhuu.

Tällä reisulla myös kiinnostuin kovasti kallioiden ja kivien väreistä ja kuvioista. Kaikissa on ihan erilaiset ulkomuodot ja niitä oli todella kiinnostava kuvata.

Parin tunnin tutkiskelun jälkeen oli aika lähteä. Matkan varrella bongattiin oletettavasti kauriin pääkallo jonkun kiviaidan päällä. Pikku photoshootin jälkeen, olihan se mun ihan pakko ottaa mukaan.

Tooodella hieno. Kotiin lähdön lähestyessä pitää sit miettii miten saan kuljetettuu suomeen hehe. 

Matkan varrella oli myös tämmöinen outo iso risti.

Alueella oli kyltti, joka kertoi ristin ja vieressä olevan tien tarinan. Kyseisellä vuorella, kuningas Olav Tryggvarson käännytti ihmisiä kristinuskoon vuonna 887 aaj. Vuonna 1913, tämä risti asetettiin paikoilleen muistuttamaan tapahtumasta. Muinaisilla ajoilla, ihmiset varoivat rannan vaarallisia ja aggressiivisia aaltoja kulkemalla tämän viereisen tien. Kuten mainitsin aikaisemmin viikingeistä, on myös mahdollista, että tien nimi Dragseid tulee siitä, kun laivoja kannettiin niemimaan yli. 

Kiitos, kun luit!