Viikko 7. (20.-26.11)

 

Viikko 7.

maanantai 20.11

Maanantaina oli tietenkin taas krokia. Savella jatkettiin. Menin vain ekoille kolmelle tunnille, koska olin sukulaisten kanssa myös tänään.

Tämmönen makaava patsas tuli tehtyä. Suuri suuri haaste tuli, kun idioottina valitsin varmaan koulun kuivimman savimöykyn, josta aloin tät rakentaa. Ensimmäisen tauon kohalla piti kysyy opelta, että saanko ottaa uuen palasen, kun mä ihan oikeesti kohta huudan ja paiskasen tän seinää, ku ei tuu mitää. Onneks sain ottaa uuden ja alko menee paljon paremmin. Ongelmia tuli vielä siinä, kun yritin muotoilla sitä leikkamalla kovasta savesta irti, niin ne lähti semmosina isoina palasina, jonka takia ainakin jalka läks irti miljoona kertaa ihan viimesee hetkee asti. Ei tuu selviämää uunia, vaikka kuinka hyvin yritin korjata sitä. Hyvännäkönen kuitenkin mun mielestä, kun oli aika haastava.

Koulun jälkeen, lähettii kiipeämään tädin ja hänen poikaystävän kanssa Fjellstua:n näköalapaikalle, josta näkee Ålesundin päälle.

Vuoren juurella on puisto. Tosi hienon näköinen ja kiva maasto. Oli paljon semmoisia kukkuloita, joista yhen päällä oli mies, joka otti kuvii ja silitteli jotaa ihanaa kissaa.

Fjellstua on siis vuori, jonka juurella Ålesund sijaitsee ja sieltä on otettu ihan kaikki kuvat mitkä löydät ensimmäisenä googlen kuvahausta. Ylös menee yli 400 porrasta.

Täs meikä möllöttelemässä.

Huipulle pääsee suht. nopeasti ja portaat ei ole mitenkään kauhean rankat.

Huipulla tietenkin on kaikki kuvahaku/postikorttimaisemat. Oikeen hienot! 

 

Iltapäivällä sitten suuntasimme käymään Amfi Moa:ssa shoppailemassa sitä sun tätä. Sillon kun saavuin tänne tädin ja äidin kanssa lokakuun alussa, huomasimme tämmöisen frozen yoghurt kahvilan siellä kauppakeskuksessa ja silloin ajateltiin, että on pakko käydä tuolla jossain kohtaa. Kävimme siis siellä nyt. Otin sitä jätskiä IHAN liikaa, mutta jaksoin sen kuitenkin syödä, koska olihan se minulle maksettu. En ole luuseri >:(

Illemmalla sitten haettiin intialaisesta take away -ruuat ja mietittiin mitä huomenna tehdään. Päädyimme siihen, että huomenna menemme Geirangerin vuonolle autolla. Sinne on kahden tunnin matka autolla ja parilla lautalla. Katsoimme kyseiseen paikkaan liittyvän elokuvan nimeltä "The Wave" (2015), koska se kertoo tapahtumasta, johon Geirangerin kylän asukkaat ja turisitit voivat joutua, jos huono onni on (Kerron asiasta lisää myöhemmin tekstissä). Elokuvan näkee Netflixistä ainakin Norjassa. Sitten valmistauduttiin matkaan. Lämpivät vaatteet, koska sisämaassa oli paljon kylmempää kuin rannikolla ja eväät, jos nälkä tulee.

 

tiistai 21.11

 

Lähdimme kahdeksalta ajamaan Geirangeria päin. NYT pieni tietoisku kyseisestä paikasta:

 

Geirangerin vuonot on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista ja kuulemma kaunein niistä! Niiden päässä on samanniminen kylä, joka enimmäkseen elättää itsensä vilkkaalla turismilla. Geiranger on erittäin suosittu risteilyspotti. Vuonon vuorilla on myös vesiputouksia, joista yhden halusin kovasti nähdä. Kylän lähellä sijaitsee myös vuori nimeltä Åknes, joka on mahdollisesti Norjan tutkituin vuori, koska sillä on erittäin aktiivinen sortumisvaara. Vuoren keskellä on noin 600 metrin leveä halkeama ja jos se sortuu, siinä ei tule alas vain paria isoa kiveä, vaan koko vuori ja tulee aiheuttamaan noin 80-metrisen tsunamin ja tuhoamaan Geirangerin kylän. Sen halkeama pystyy suurenemaan jopa 10 senttimetriä vuodessa, mutta täyttä vaaraa ei ainakaan tällä hetkellä vielä ole. Sortuminen voi tapahtua parin vuoden päästä tai 1000 vuoden päästä. Kylässä kuitenkin tehdään evakuointiharjoituksia aktiivisesti.

Matkan varrelle tietenkin taas mahtui paljon hienoja maisemia ja parissa spotissa pysähdyttiin kuvaamaan.

 

Tässä kohtaa tuli vastaan todella hieno järvi tai lampi (en ottanut huomioon kumpi olisi haha). Ihan jäässä ja lumisten vuorten ympäröimä. Kaikki jäätyneet heinätkin oli hienon näköisiä kuuran peitossa!

Sain myös hienon kuvan, kun lentokoneen savu oli jättänyt viivan taivaalle ja kadonnut vuoren taakse.

Sitten kahden tunnin matkaamisen jälkeen, pääsimme vihdoin päätepisteeseen. Kylään menevä tie oli taas vanha tuttu siksakki tie.

Tämän tien ylimmässä päässä oli ensimmäinen näköalapaikka, josta näkyi tämä vesiputous, jonka halusin nähdä. De syv søstrene eli "the seven sisters" eli "seitsemän siskoa". Se oli tietenkin ihan jäässä, mutta oli wörtti nähtävä! Joskus tulevaisuudessa, jos tänne tulee uudestaan, niin vaikka loppukeväästä saattaisi olla mukava aika tulla ja nähdä se virtaamassa.

Tässä musta kiva kuva tädin ottamana putousten edessä.

Sitten aloimme matkaamaan kylän vuoria ylös.

Mitä korkeammalla menimme, sitä kylmempi lämpötila oli ja lunta alkoi olla runsaasti.

Pääsimme 1000 metriin meren pinnasta. -23°C pakkasta ja lunta ainakin metri. Sieltä olisi vielä pitänyt päästä 1500m, jossa olisi ollut korkein näköalapaikka, mutta sitä ei ylläpidettykkään talvisin, niin tie oli kiinni. Pyörittiin sitten muuten vaan siellä vuorilla.

Ympäri niiden lumivuorten oli myös oletettavasti ihmisten kesämökkejä. Ihan jäässä siellä ylhäällä.

Takaisin alas tullessa huomattiin lisää mökkejä vuorilla. Niihin ei ollut minkäänlaisia teitä, enkä toki tiedä oliko ihan asutettuja, mutta kyllä niissä ehkä kesällä pärjäisi.

Alas päästyä käytiin kylää vähän läpi. Siellä oli kaikki kahvilat, ravintolat ja pikku putiikit kiinni, koska ne on auki vain ja ainoastaan turistikaudella, eli kesällä.

Sataman lähellä oli myös tämmöiset söpöt kalastajienpajat.

Palattiin takaisin Ålesundiin ja mentiin ylläripylläri taas Nonna Linaan syömään! Ja MUN onnekseni katkarapupasta oli palannut listoille.

Helvetin hyvää. Elin elämäni parhaimpia hetkiä taas jälleen. 

Kävästiin kaupassa ruuan jälkeen ja olin tuijottanut hetken tommosii joulukeksejä parin kauppareissun aikana, nyt päätin niitä ostaa, koska ne näytti aika hyviltä! Oli vähän semmoset lusikkaleipä vibat, mut ilman sitä hilloa ja sokeria.

Noh... heti ensimmäiseltä haukulta tajusin, että ihan skeidaa tää on... IHAN kuiva, ei MITÄÄN makua. En ymmärtänyt. Ehkä näit pitää syyä jonkun kanssa, koska en voi uskoo, että norjalaisetkaan näitä vetää innolla joulupöydässä. No shade.

 

keskiviikko 22.11

Keskiviikko aamuna tätini ja hänen poikaystävänsä lähtivat takaisin Suomeen päin. Minä heräsin ja valmistelin itseäni kouluun, ja ulkona oli ihan jumalaton myräkkä. Seuraavaksi pariksi päiväksi oli luvattu sadetta ja räntää, ja 13m/s tuulta, joka on puuskissa jopa 22m/s. 

Kun tulin Norjaan kaikki puhui, että syksy ja alkutalvi on ihan kauheaa aikaa etenkin rannikkoalueella, koska sää voi olla todella aggressiivinen ja arvaamaton. Jostain syystä tämä päivä oli ensimmäinen melkein kahteen kuukauteen, jolloin tätä säätä koin. Onneksi ostin sadetakin tälle matkalle, joten pistin sen päälle ja lähdin ihan täysiä menemään koululle.

Koululle pääsin 70% kuivana. Housut ei selvinnyt tältä kauheudelta ja oli ihan läpimärät. 

Eilisillä tunneilla käytiin läpi värien "subjektiivinen kokeminen". Kaikilla on omat värit ulkopuolella ja sisäpuolella. Tätä teemaa testattiin meillä viime viikon vuodenaikamaalauksessa. Ihmisen omat värit vaihtuu läpi elämän ja tätä kannattaa vahvistaa tutkimalla muiden artistien värimaailmaa, ja löydettyään sellaisen mieleisen, opettaja suosittelee, että ajattele taiteilijaa "perheenjäsenenä", "opettajana", "inspiroijana".

Tämän päivän aiheena oli "kylmä ja lämmin kontrasti". On olemassa kylmiä ja lämpimiä värejä. Kylmin on sinisen vihreä ja lämpimin on oranssi, ja ne on kaikkein "äänekkäin"/voimakkain kontrasti. Ne myös tuntuu erilaiselta. Jos huone on sininen, ihmiset tuntee olonsa rauhalliseksi ja lämpötilan kylmemmäksi. Jos huone on oranssi, siellä on vaikea rauhoittua ja tuntuu lämpimämmältä kuin on. Vastakohtia, jotka kuvaavat tätä kontrastia ovat esimerkiksi: Varjoisa - Aurinkoinen, Rauhoittava - Energinen, Läheinen - Syrjäinen.

Opettaja antoi päivän tehtäväksi valita taiteilija ja joku heidän työ, ja tehdä siitä oma maalaus taas matkien. Itse valitsin tällä kertaa Tove Janssonin ja hänen Haminan freskomaalaukset. Tove käyttää paljon "kylmä-lämmin" kontrastia muutenkin.

Tove maalasi freskot vuonna 1952 ja ne olivat tilaustyö Haminankaupungilta sen 300- vuotis päiville. Ne on yli 5 metriä leveät ja tuotiin ensimmäistä kertaa esille "Tove Jansson ja meri"- näyttelyyn Haminaan kesällä 2021. Kävin ne siellä katsomassa ja ne oli todella hienot! 

Otin inspiraatiota enemmän ylimmäisestä maalauksesta. Siellä oli vasemmassa reunassa hauki, koralleja ja piiloutunut muumipeikko, oikeassa laidassa kivikkoa ja kasveja. Päätin yhdistää nämä elementin ja tehdä niistä omanlaisen maalauksen.

Pääsin näin pitkälle koulussa. Pari päivää minusta oli tuntunut, että en ole saanut oikeen mitään aikaiseksi, joten päätin ottaa maalauksen kotiin ja jatkaa siellä.

Kotona maalasin, kunnes menin nukkumaan. Sain sitä hyvin eteenpäin. Vielä oli muutoksia, joita tehdä, mutta tämä uurastus oli tarpeeksi sille päivälle. Hauen ja korallit tein kokonaan ja taustaa ja pohjaa aloittelin. 

 

torstai 23.11

Aamulla heti kouluun päästyä jatkoin. Tein uudestaan taustan ja tuon yhden vasemmanpuolisen maankohdan tein erivärillä, koska violetti siihen olikin aika huono valinta. Sitten tein erivärisiä kiviä, kuten mallimaalauksessa olikin ja kasvit taakse.

Kasvien jälkeen oli vihdoin muumipeikon aika. Koko sen tekemisen ajan pidättelin naurua, kun se oli niin söpö. Tein siitä jopa liian söpön.

Teos oli valmis vihdoin klo 14. Oli erittäin helpottunut olo. Ja siitä tuli NIIIN hyvä! Tosi ylpeä tähän. Mielestäni en oikein saanut Toven värimaailmaa tai tyyliä siihen, mutta teema on erittäin Tovemainen, joten se riittää.

Sitten loppupäivän vain kuuntelin myrskyä ja kuinka koko rakennus nitisi ja narisi, kun tuuli oli niin voimakas. En ollut koskaan elämässäni kokenut niin kovaa myrskyä ja se oli erittäin shokki mulle. Pelkäsin koko yön, että joku kivi lentää makuuhuoneeni ikkunasta läpi ja rikkoo sen. (Makkarin ikkunaa vastapäätä on kallio, jonka yläpuolella on lisää taloja, joten kiven lento sieltä on mahdollinen, vaikka korkealla asunkin :D)

 

perjantai 24.11

Perjantaina maalattiin musiikkia!

Opettaja kertoi venäläisestä taiteilijasta Wassily Kadinskysta, joka maalasi tauluja musiikista. Hän maalasi maailman ensimmäisen abstraktin teoksen ja näki värejä musiikissa. Kadinsky käytti tiettyjä värejä tietyille instrumenteille. 

Keltainen -> Trumpetti, Sinisen sävyt -> Huilut, Vaaleansininen -> Sello, Tummasininen -> Basso.

Opettaja valitsi kaikki maalattavat kappaleet. Aikaa tehdä oli sen biisin ajan ja sitten vaihdettiin uuteen paperiin. Kun aloitettiin, ei tiedetty mitä kappaleita sieltä oli tulossa, joten oli kiinnostavaa odotella mitä seuraavana kuullaa. Tässä kuitenkin teille lista, mitä kappaleita tuli.

Erittäin laaja kokonaisuus kaikenlaista musiikkia klassisesta poppiin. Mutta! Tässä on nyt pari mun maalausta näistä biiseistä.

Numero 4: Hildur Guðnadóttir - Bridge of Death. Tosi avaruusmainen ja mystinen biisi, joten planeetoita (?). 

Numero 3: Nils Petter Molvaer - Maddagala. Kuulemma opettajan sukulainen. Oikeen mukava saksofoni taustalla. Tuli fiilis keltaisista valoista pimeässä. 

Numero 11: Krzysztof Penderecki - Symphony #3: Passacaglia-Allegro Moderato. Hemmetin vaikee nimi haha. Klassinen kappale. Todella myrksyinen, joten maalasin myrskyn.

 

Numero 6: Anneli Drecker - Tundra. Todella pirtsakka biisi, joten on pirtsakat värit. Saamakielinen biisi. Ei ollu musiikillisesti mikään mun lemppari, mutta tuli kiinnostavat värit ja ne näyttää vähän silmiltä.

Numero 8: Wolfgang Amadeus Mozart - Lacrimosa. Mun lemppari, koska tää on yks mun lempi klassisista biiseistä! Toivoinki ihan alussa, että opettaja soittais tän ja olin tosi innoissani, kun tää alko. Kuvittelin tähän tohon sinisellä kappelin ja kappale loppuu pitkään aameneen, joten päätin ristiä sen. Se on ylösalaisin, koska itse en ole uskovainen mihinkään, niin sen teko näin tuntui parhaimmalta. 

Siinä kaikki, joista tuli hyviä! Todella kiinnostava ja hauska testi. Oli kiva sitten vertailla kaikkien töitä minkälaisia tuli. Voisin tehdä toistekkin, vaikka alku on aika vaikea, mutta kun pääsi siihen fiilikseen, nii oli todella hauskaa tehtävää! 

 

Kiitos, kun luit!